A Tiger Doesn't Lose Sleep Over the Opinion of a Sheep

Heippa! Nyt kirjottelen vikaa kertaa tänne täältä Malagasta. Pari viikkoa niin palaan takasin kotisuomeen :) Haluun nauttia nyt loppuajasta pääosin ilman nettiä.

                                             

Täytyy kyl sanoa, että tää Malagan reissu tuli just oikeeseen saumaan. Valmistun merkonomiksi parin viikon kuluttua. Tää matka oli loppuhuipennus koko opiskelulle :) Malaga on auttanu kisoista palautumista ja oon saanu uutta buustia treenaamiseen. Olo on niinkun ois akut ladattu ja nyt voin  lähteä täysillä kohti uusia haasteita! Mukava koulu toi kauppis, siitä on hyötyä moneen alaan :) Tulen kuitenkin näillä näkymin työskentelemään hyvinvoinnin ja liikunnan parissa. Niinkun arvata saattaa, se on mun intohimo :)

Sitten itse asiaan. En tiedä miten tän alottaisin.. En oikeen osaa kirjottaa negatiivisista asioista, mutta nyt tuli semmonen tunne, että on aika ottaa tää esille. Oon törmänny tämmöseen ennenkin mun ystävien kohalla, ja oon miettiny pitäsköhän tästä kirjottaa.  Nyt se sit sattu omalle kohalle. Tai no mun vartaloa haukuttiin, ja moraalittomakskin taidettiin sanoa julkisesti netissä. Suhtaudun tähän lähinnä huumorilla, mutta kaikki eivät tommosia ilkeyksiä suodata. Haluan puhua myös ystävieni puolesta. 

Hei ihmiset, jos ette pidä fitnessvartaloista, onko sillon pakko seurata niitä? Jokaisella on omat mieltymyksensä. Toiset tykkää naisellisista vartaloista, osa ihannoi laihuutta, jotkut haluavat lihaa luiden ympärille ja osa haluaa lihasta. Mutta kuka sanoo mikä vartaloihanne on oikea ja mikä väärä? Mä olen pienestä pitäen halunnut olla sporttisen näköinen ja omistaa lihaksia, se on mun ihanne. Kaikki eivät siitä pidä. Osa jopa sanoo, että lihakset tekevät miehekkään. Mutta eikö se ole tärkeintä, että on itse tyytyväinen? Niinkun paras ystäväni mulle sano: "Voi olla maailman makein, pehmein ja mehukkain persikka, mutta silti tulee aina olemaan joku joka vihaa persikoita."

Mun mielestä fitneksessä on nimenomaan kyse siitä työstä mitä ollaan tehty. Lavalle mennään näyttämään lihaksia, ei missivartaloa. Niihin on sitten kisat erikseen. Jos ei pidä lihaksikkaasta vartalosta, toivon että edes jollain tasolla kunnioittaa sitä työtä, mitä sen eteen on tehty. Oon pahoillani jos oon järkyttäny mun takaposeeraus kuvilla joidenkin herkkähermoisten mieltä, mut se nyt vaan kuuluu lajiin. Osa ottaa kuntokuvia ja osa ei. Itse haluan nähdä työn tulokset ja olla ylpeä siitä mitä olen saanut aikaan. 

Kritiikki on tietenkin erikseen, mutta siinä vaiheessa mun ymmärrys loppuu, kun ruetaan toivomaan toisen kuolemaa. Tekeekö erilaisuus ihmisestä tosiaan huonomman? Mun mielestä on vastuutonta laukoa tommosia juttuja, tietämättä toisen lähtökohtia. Henkilö voi olla vaikka vakavasti sairas. Meeppä siinä sitten kääntämään veistä haavassa. Jos joku tuntee henkistä väkivaltaa siitä kun lisään fitnesskuvia tai siitä, että ihannoin lihaksikkuutta, niin parempi olla seuraamatta mua! Mun mielestä se ei kauheesti kerro mun moraalista, tai musta ihmisenä. 

Oli tilanne mikä tahansa, haluaisin, että jokainen miettisi tilanteen omalle kohdalleen, ja kohtelisi muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Kaikista ei tarvitse tykätä, eikä kaikkia tarvitse ymmärtää, mutta saako muiden lyttääminen ja haukkuminen tosiaan paremmalle tuulelle?  Mä ajattelen, että jos mulla ei oo mitään hyvää sanottavaa, niin parempi olla hiljaa. 

Seuraavan kerran kun toivotte toisten kuolemaa, kannattaa kaks kertaa miettiä, mitä voi saada aikaan. Valmentajani sanoin "se on katsojassa sitten se mitä katsojan korvien välissä liikkuu".