maanantai 16. kesäkuuta 2014

Uusi yhteistyökumppani ja fitness elämä omasta näkökulmastani

Helou!

Eilen olin mun uuden yhteistyökumppanin kuvauksissa, Proud bikinis. Oli tosi hauskaa ja upeita ihmisiä. Ja ai että mitä biksuja! Olisin voinut ottaa kaikki mukaan. Jos haluatte laadukkaita ja edullisia kisabiksuja tai muuten vaan kääntää katseita rannalla, kannattaa suunnata tänne http://www.proudbikinis.fi/

Tässä parina päivänä oon lueskellu paljon tästä bikini fitness-buumista, syömishäiriöistä jne.. Eiköhän se syömishäiriö ole useiden tekijöiden summa. En jaksa uskoa, että pelkkä fitness olisi syy siihen. Ja sama homma fitnessmimmeille: ei siitä tarvi nokkiinsa ottaa, jos joku negatiivisesti tästä lajista kirjottaa. Jokainenhan on valinnut lajinsa itse. Mulle riittää, et mä itse tiedän miks mä tätä teen. En ajatellut uppoutua siihen sen enempää, eiköhän siitä olla jo kirjoteltu tarpeeksi. Mutta aion kertoa miten mä itse elän fitness elämää, omasta mielestä ainakin melko tervein ajatuksin, ja kerron mistä tämä kaikki sai alkunsa.


Aloitin urheilun jo kolmevuotiaana tanssilla. Siitä sitten pikkuhiljaa siirryin yleisurheiluun, ja sitä kautta kokeilin monia eri urheilulajeja. Rakkaus urheiluun on siis ollut jo pienestä pitäen. Noh siinä sitten neljännellä luokalla, kun murrosikä pikkuhiljaa alkoi, heräsin yhtenä päivänä kamalaan vatsakipuun. Olin noin viikon poissa koulusta, koska luulin olevani vatsataudissa. Näin ei kuitenkaan ollut, ja vatsakivut ovat olleet ystäväni siitä päivästä lähtien. Onneksi kuitenkin samaisena keväänä kun vatsakipuni alkoivat, äitini kannusti minua aloittamaan jalkapallon. Sitä en ole päivääkään katunut. Se lievensi vatsakipuja hieman. Koko peruskoulun ajan kävin lääkärissä ja testeissä tutkimassa, että mistä nämä mystiset vatsakivut voivat johtua. Mutta ei, pettymyksiä toisensa perään. Ikinä ei löytynyt syytä sille, miksi vatsani oli jatkuvasti kipeä. Lääkärissä vain sanottiin, että ''kaikilla on joskus vatsa kipeä''. Mutta ei kukaan ymmärtänyt, että se rajoitti mun jokapäiväistä elämää. Kivut oli välillä niin kovat, että oli vaan pakko jäädä kotiin. Silloin oli vain opittava elämään vatsakipujen kanssa. Niin kuin tässä kohtaa moni jo arvaakin, kyse on ärtyvän suolen oireyhtymästä. Semmoinen ihminen kuka siitä kärsii, varmasti tietää kuinka vaikeaa se voi olla. Stressi ja tietynlainen ruoka on myrkkyä vatsalleni. Monta juttua on jäänyt tekemättä ja kokematta sen takia.

Joka tapauksessa lähdin aina treeneihin hammasta purren, vaikka vatsani ei sitä olisi sallinut. Välillä oli parempia päiviä, ja välillä huonompia. Olin kerennyt harrastaa jo montaa eri lajia, jalkapallo koko ajan mukana kulkien, siihen asti kun täytin 17. Silloin luin ekaa kertaa Janni Hussista. Ajattelin, että siinä vasta kaunis ja terveennäköinen sporttipakkaus. Kiinnostuin terveellisistä elämäntavoista ja oikein syömisestä.

Salilla olin käynyt jo 13-vuotiaasta lähtien, mutta väärällä ruokavaliolla. Tajusin, että pelkkä liikunta ei tuo vain hyvää oloa, vaan myös oikeanlainen ruokavalio. Vähän myöhemmin otin yhteyttä valmentajaani Heidiin. Heidi teki minulle oikeanlaisen ruokavalion, jonka lisäksi treenasin salilla ja harrastin jalkapalloa. Yhtäkkiä huomasin, että vatsakipuni olivat lähes kokonaan poissa. Pystyin tekemään asioita, joita en olisi koskaan aiemmin voinut kuvitella tekeväni. Ei tarvinnut aina miettiä ennen johonkin lähtemistä, että mitä tehdä jos vatsa kipeytyisi. Olen siis ikikiitollinen tälle niin ''pahalle'' fitnekselle, että voin taas paremmin ja rajoittavia tekijöitä ei ole. Vaikka kyse ei olekaan kovin vakavasta asiasta, fitness on parantanut mun elämänlaatua huomattavasti.
On surullista, että monella on vääristynyt kuva tästä elämäntyylistä. Se lavakunto, milloin näytetään ''nälkiintyneeltä'', on niin pieni osa koko hommaa. Itse en ainakaan ole missään vaiheessa ollut nälkiintynyt, päinvastoin. Kokoajan saa syödä ja paljon! Jokaiselle nyt tiedoksi, se on lyhyt aika milloin se sixpack näkyy. Off-kaudella ollaan ihan normaalimitoissa. Niin kuin näistä mun kuvistakin voi katsoa. Ja voin sanoa, että voin tässä kehossa paljon paremmin kuin kisakunnossa. Kisakunto on vain se hetki, ja siitä pitää nauttia sen ajan kun se on, mutta mielestäni se on kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa.

Kisaan siksi, että olen kilpailuhenkinen ja tavoitteet saa minut noudattamaan ruokavaliota. Sitä kautta voin hyvin. En suinkaan siksi, että voisin tuntea itseni kauniiksi, niin kuin olen aiemmin jo kirjoittanut. Kisakuntoa kannattaa katsoa sillä silmällä, että nähdään se työ mikä sen eteen on tehty.

2 kommenttia:

  1. Hei Eve! :) Tosi kivasti kirjoitettu! Olen itse kiinnostunut fitneksestä. Käyn salilla neljä tai viisi kertaa viikossa, mutta ruokavalio ei oikein ole kohdillaan. Haluaisin polttaa kehostani rasvaa, mutta en osaa syödä treenien ohella oikein. Ostin Fitnesstukusta itselleni Whey 100 proteiinia sekä joitakin rasvanpolttopillereitä, mutta en ole varma miten niitä järkevästi kannattaa käyttää. Olen 18-vuotias, 166cm pitkä ja painan 64kg. Olen siis täysin noormaalipainoinen, mutta en kuitenkaan timmissä kunnossa. Voisitko antaa erityisesti ruokavalioon liittyviä neuvoja mulle? Miten itse syöt ja kuinka paljon? Miten saisin itseltäni painoa pois? Motivaatiota löytyy, mutta turhautumista ilmassa, kun tuloksia ei tunnu peiliin katsoessa tapahtuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! :) Hienoa että fitness kiinnostaa :) Olen tällä hetkellä kisadietillä. Mutta tarkotat varmaan off-kautta. Ruokavaliossa on hyvä muistaa säännöllisyys. Syön viisi tai kuusi kertaa päivässä PUHDASTA ruokaa :) hyviä hiilareita ovat tummapasta ja tummaleipä. Jokaisella aterialla paljon kasviksia ja proteinia :) proteiini pitää kylläisempänä pidempään. Viikoloppuisin syön rennommin :) Teen myös treenejen ohella 5xviikossa aamulla ennen aamupalaa juoksu- tai kävelylenkin kun puhuit tosta rasvanpoltosta. :) Toivottavasti oli jotain hyötyä :)

      Poista