lauantai 23. elokuuta 2014

Ajatuksia kolme viikkoa ennen kisaa

Päivät kuluu ja viikot vierii. Enää kolme viikkoa!  Tääkin viikko on menny hyvällä draivilla :) Viime viikonloppuna muhun iski, mikäs muukaan, kuin syysflunssa. Vielä on vähän tukkonen olo, mutta kyl tää tästä :)  Salilla treenit luistaa mainiosti ja väsymyksestä ei oo tietookaan! Ainut mikä mua rassaa on aamuaerobiset.. Onko mitään tylsempää ja turhauttavempaa kuin kävellä 45min?! Tietenkin voi olla, että toi 45min kävely ei sovi mun rauhattomalle luonteelle. Joskus lenkkipolulla tekee vaan mieli jäädä istumaan johonkin ojaan ja oottaa, että joku tulis hakemaan mut sieltä. haha :D  Kyllä mä off-kaudellakin käyn aamuaerobiset mutta yleensä 20-30min juoksua, siitä jotenkin tykkään enemmän. Noh nää on pikkuasioita nää. Musta on mahtavaa, että dietti etenee hyvillä fiiliksillä eikä oo suurempia murheita :)
Tän viikon biisi ehottomasti!


Tänään herätessäni olo oli vielä tukkoinen, mutta kun sain itseni ylös ja salille olo parani huomattavasti. Pitkästä aikaa pääsin treenaamaan ilman kiirettä. Ei suunnitelmia koko päivälle, wonderful! Sain treenistä kaiken irti. Jalat tutisivat ja pyörrytti. Siinä samassa flunssa unohtui kokonaan. Treenatessani rupesin miettimään aikaa noin puolitoista vuotta sitten, kun linkkasin kepeillä salille kaksi kuukautta. Olin loukkaantunut jalkapallopelissä. En vain pystynyt olemaan tekemättä mitään, joten kävin salilla. Siellä mietin, että paranisiko nilkka koskaan ja jos paranisi pystyisinkö treenaamaan enää tosissaan, saatikka kilpailemaan missään lajissa? Se oli kovaa henkisesti, mutta uskon, että kaikella on tarkoutuksensa. Silloin sain kipinän salitreenamiseen ja päätin hankkia kunnon valmentajan! Kuinka kiitollinen olenkaan nyt kun voin taas liikkua ja harrastaa mitä haluan. Lisäksi saan tehdä tämän ihanan valmentajani kanssa yhdessä!


Nilkka on parantunut, välillä se muistuttaa olemassa olostaan jos kuormitan sitä liikaa. Sain siis ikuisen muistutuksen siitä kuinka rankkaa kilpaurheilu on. Fitnesstä ollaan kritisoitu ja sanottu ettei se ole terveellistä. Vammojen ja loukkaantumisien määrä itselläni on nyt huomattavasti pienempi mitä silloin kun pelasin jalkapalloa.  Kun urheilua ei enää pidä vain harrastuksena vaan kilpailee tosissaan, se vaatii paljon niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Oli kyse sitten jalkapallosta, hiihdosta, fitneksestä tai vaikka kuulantyönnöstä, onko mikään kilpaurheilu terveellistä kun treenataan kovaa ja tavoitteellisesti? 

Odotan innolla mitä loppudietti tuo tullessaan. Kävi kisoissa miten kävi, olen onnellinen että saan tehdä sitä mitä rakastan <3 Siitähän tässä kaikessa on kyse.  

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

2 kommenttia:

  1. just ihana postaus ja paljon paljon paljon tsemppiä tuleviin kisoihin! :)
    http://fitlinaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista